Mihin se aika hurahtaa tuon pienen ihmeen kanssa? Kohta 2kk täynnä pienellä pojalla ja nimiäiset edessä! Ensimmäinen kuukausi on kotona mennyt siis lujaa vauhtia. Opetellen ja totutellen perheenä olemiseen, pienen pojan hoitoon ja kuuntelemaan milloin pienellä on mitäkin hätänä. Poika on ollut rauhallinen, hymynhäive supielessä. Yöllä heräillyt masukipuun, nyt pari yötä saanut nukkua ilman kipuja. Jes! 

Kovasti painoa on tullut, alkaa olla jo iso poika kanniskella. :) Pituutta tullut ihan mukavasti lisää, alkaa jotkut vaatteet käymään jo pieneksi. Jännä miten noin pienestä voi kasvaa nopeaa tahtia niin isopieni mies. <3

Päätä pidellään jo pitkän aikaa pystyssä sylissä ollessa, punaista jos vilahtaa, se laittaa hymyilyttää. Ääniä tullut lisää, "höhöhö" kuuluu usein. Pusutellen aukeaa suu hämmästyksestä. Äidin hiuksista on kiva ottaa kiinni ja nykiä, samoin silmälasit on pari kertaa saanut kyytiä. Parhaimmat nukkupaikat löydetty, rattaissa simahtaa melkein heti eli tulee käytyä kävelyllä ja poika saa samalla nukkua. 
Kylpy on jännä asia, sitä jaksaa hämmästellä ja joskus hieman kulmat kurtussa katsella. mihin sitä joutui. Millään ei haluaisi oikein kylvystä lähteä ja kylvyn jälkeen täytyy pissiä äidin päälle. Isin kanssa kylpeminen on jäänyt vähän vähemmälle.

Mitä se äitiys on sitten tähän mennessä opettanut?
Sen..
miten suuri rakkaus voi omaa lasta kohtaan olla.
miten jaksaa herätä yöllä 1-3h välein syöttämään vaikka tekisi joskus mieli jatkaa unia ja silmät ristissä mennä.
pienen nyytin eteen tekisi mitä vain, kunhan olisi kaikki hyvin. 
miten järjestelet elämäsi ja menosi, et voi extempore lähteä kaupungille.
ja paljon muuta.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Lauantaina on pojan nimiäiset, kastemekko jo valmiina odottelemassa.. :)